PUOLIVÄLI ja kuulumisia jeejee!!

Pari kuukautta on taas vierähtäny edellisestä kirjottelukerrasta. Tuntuu että hirveästi kerenny tapahtua taas, mutta en vain ikinä saa aikaseksi pistää ylös

Nyt eletään siis tammikuun loppua 2019 ja puolivälissä vaihtoa ollaan, tai se puoliväli on jo ylitetty. En tiedä vaikuttiko tämä jotenki alitajuntaisesti minun olotilaan ko tuntuu, että hirveän vähän on aikaa jäljellä tehä niin paljon asioita. 

Joulukuussa olin vähän stressaantunut koulun suhteen kun tuntuu, että opettajilla on hirveän suuret odotukset minua kohtaan. Tein siis ainoastaan kolme koetta eli englannin, saksan ja matematiikan, joista läpäisin vain Englannin kokeen hyvin arvosanoin. Noiden aineiden opettajat on kuitenki tosi ymmärtäväisiä minua kohtaan ja varsinkin saksan taso on täällä tosi paljon edellä mun omasta tasosta, joten tunnilla seuraaminen on välillä lievästi sanottuna haastavaa. En kuitenkaan hirveästi antanut painoa noille arvosanoille, mulle tärkeintä on se, et on hyvä olla. 

Koeviikolla en siis koulussa käynyt kuin kolmena päivänä kahden viikon aikana, joten muut päivät vietin sitten avustajana noin 3-vuotiaiden ryhmässä meidän läheisessä kleuterschoolissa. Tuo koulu on siis sama koulu, mitä mun 9-vuotias hostveli käy. Mie tykkäsin tosi paljon olla siellä, ja opin paljon enemmän sanoja noiden taaperoitten kanssa ko koulussa normaalisti opin. 

Joulu mulla meni ohi aika nopeasti, ko ei ollu mitenkään hirveän erikoinen juhla täällä. Minun kokemuksen mukaan Belgiassa, tai ainakin Flanderissa, panostetaan paljon enemmän Sinterklaasfeestjeen kuin jouluun, niin ei hirveästi ollu sellasta joulutunnelmaa. Meilläki kuitenki ihan hyvin oli joulukoristeita, mutta ko jouluruoka ei ollut mitenkään normaalia juhlavampaa eikä ollu sellasia perinteitä mitä Suomessa, niin jotenki tuntu että vähän niinko skippasin koko joulun. Eikä tosiaankaan ollut lunta jouluna, ehei, ainoastaan yhtenä päivänä joulukuussa oli maa valkoisena ja sekin suli pois samana iltana. 

Joulun jälkeen vietin neljä päivää reissussa Marinan ja Marianan, kahden meksikolaisen vaihtarin kanssa. Oltiin liikkeellä Marinan hostperheen kanssa ja käytiin Luxemburgissa ja Kölnissä. Oli aivan ihana reissu ja oon niin onnellinen, et tytöt halus mut mukaan ja et päätin lähteä! Tykkäsin Luxemburgista varsinki tosi paljon. 

Uudenvuodenaattona tapasin suomalaisia vaihtareita ja meillä oli aivan ihana päivä yhdessä. Miitattiin siis tuolleen aika viime tingassa vielä porukalla ennen kuin Sofia lähti takasin Suomeen jo tammikuun alussa. Illalla suuntasin Mecheleniin viettämään uutta vuotta, ja katottiin ilotulitukset porukalla. 

Nyt tammikuussa alko täälläkin taas olla valoisampaa, ja täällä kävi taas lumet maassa peräti kolmena päivänä viime viikolla. Pari viikkoa sitte vietettiin myös X-MOS, eli Chrysostomos, jota kutsutaan myös nimella 100 dagen (100 päivää), ja vastaa Suomen penkkareita. Aamu alkoi siis sillä, että kaikki viimeisen vuoden opiskelijat syötiin yhdessä aamiaista, jonka jälkeen "koristeltiin" (kyseenalaistan tosi paljon flaaminkielisen sanan "versieren" käyttöä tässä asiayhteydessä) muut oppilaat. Terkkuja Suomeen: jos tuntuu, et penkkareissa teitä kohdellaan kaltoin, niin pistäkää se potenssiin 150 niin voitte kuvitella, miltä noista nuoremmista oppilaista tuntu ko heät sidottiin tolppaan kelmulla (jepjep) ja kaikkien hiukset, vaatteet ja naamat oli täynnä neonväristä hiussprayta ja kaikenlaisia muita miellyttäviä juttuja. 

Mut mulle tää päivä oli ehottomasti aivan mahtava! Meillä oli loistava Chrysostomosshow, jota on valmisteltu koko vuosi. Meidän teemana oli TV, ja meillä oli kaikkea The Voice of Vlaanderenista (tais olla nimeltään The Voice of Amandina) Oscar-palkintojen jakoon. Myös mie osallistuin, The Breaking News -ohjelmaan. Oltiin kuvattu vain viikko aiemmin videoklippi, jonka otsikkona toimi "Exchange student traumatized and wants to go back to her home country", ja jossa tosiaan haukuin koko koulun kamalaksi ja video loppuu mun sanoihin "Ik wil naar huis. Ik wil terug naar Finland!"

Täähän ei siis oo totuus, mulla ei todellakaan oo mitään halua lähteä Suomeen ja video oli tarkoituksella dramaattinen, koska koko x-mosshow oli tarkoitus olla hauska ja sitä se olikin. Monet opettajat tuli kuitenki jälkikäteen kauhuissaan kysymään, että onko täällä niin kmalaa, oikeastiko mie haluan takasin Suomeen.. No en, herranjestas! Ainoa mikä tökkii on koulussa opettajien odotukset ja opiskelijoiden kohtelu lapsina.. Mutta tuo perjantai oli kyllä koko vuoden paras koulupäivä! Shown jälkeen lähdettiin Leuveniin pelaamaan sellasta kaupunkipeliä, jossa piti suorittaa tehtäviä tietty määrä. Tuon pelin aikana ehdittiinki sit pitämään ainaki yks mielivaltainen kahvitauko ja törmäsinpä toiseen suomalaiseenki sen päivän aikana! 

Vähän kulttuurieroja taas: pelin jälkeen kaikki ahtauduttiin yhteen pieneen baariin, ja koulu siis antoi meille sellasia, ööm, ei kuponkeja mut sellasia pelimerkin kaltaisia juttuja, joilla pystyi siis ostaa juomia. Ei ihan hirveän montaa (lue: yhtään) kertaa tule mieleen että koulu Suomessa tarjoais opiskelijoille alkoholipitoiset juomat... Ja illalla oli lisäksi järjestetty bileet, jotka oli pelkästään meille viimeisen vuoden opiskelijoille. Tuon päivän aikana pääsin juttelemaan paremmin mun rinnakkaisluokkalaisten kanssa ja oli tosi kiva tutustua niihinki paremmin!