(melkein) KUUKAUSI
Sunnuntaina tulee täyteen kuukausi Belgiassa. Mitä mulle kuuluu? Miten mulla menee?
Ja mun on pakko sanoa, et mulle kuuluu hyvää. Oon tottunu jo käyttämään enkkua arkikielenä ja hostperheen tavat on tullu tutuksi tässä ajassa sen verran hyvin, että musta alkaa tuntua kodilta täällä Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa mun hostperheestä ja musta tuntuu jo, että oon osa tätä perhettä ja hostsisaruksetki on ottanut mut tosi hyvin mukaan kaikkiin juttuihin.
Viime viikolla oli ensimmäinen kouluviikko (kolmen kuukauden kesäloma oli muuten ihan jees) ja pakko kyllä sanoa, et koulu on toisaalta tosi erilainen ko Suomessa. Voisin kirjoitella enemmänki eroista Suomen ja Belgian välillä, mut koulusta tulisi niin paljon sanottavaa, että parempi jättää jotain myöhemmälle.
Mie käyn täällä katolista koulua, joka vastaa Suomen lukiota. Mie olen oman ikästen kanssa eli pääsin toivomalleni viimeiselle luokalle! Minun luokka on 6SETA, mikä tarkottaa siis secretariaat-talen (=secretary-languages). Minun koulu, niinko monet koulut täällä yleensäki, on vähän niinko ammattilukioita, koska täällä valitaan joku tietty linja, mitä opiskellaan. Minun luokka on siis kielipainotteinen, joten meillä on hollannin lisäksi englantia, saksaa ja ranskaa, joista viimeksimainittua mien tosin ymmärrettävistä syistä opiskele ollenkaan. 😂😂 Mut mun luokkalaiset puhuu tosi hyvin englantia ja oon saanu jo kavereitaki koulusta! Kieli on tosiaan haastavaa, mut siihenki tottuu ja pystyn jotakuinki seuraamaan tunneilla ja mun luokkalaiset kyllä kääntää ja selittää mulle asioita ko näyttää siltä, etten pysy mukana.
Meillä on tosi paljon projekteja ja vikan vuoden opiskelijat tekee tosi paljon koulua varten juttuja, mikä luo itellekki paineet onnistumisesta. Yritän osallistua parhaani mukaan mutta samalla olla ottamatta liikaa stressiä, varsinki ko ens vuonna Suomessa odottaa kummiski ylioppilaskirjoitukset. Oon suurimmaksi osaksi kuitenki ihan positiivisella mielellä, saa nähä mitä tuleman pitää ja edessä on kyllä tosi mielenkiintosia juttuja ja reissuja, niistä sitte lähempänä lisää! Parin viikon päästä mennään kummiski käymään Maastrichtissa hostisän työn takia, pääsen sen takia kiertämään kaupunkia heidän työporukan kanssa 😂😂
Koulun lisäksi ei ole paljoa mitään sen kummempia tässä tapahtunut, oon tutustunut uusiin ihmisiin ja saanu kavereita koulustakin. Muitten vaihtareitten kanssa ei ole ollut edes mahdollisuutta paljoa viettää aikaa, ko suurin osa asuu kauempana mut lauantaina on YFU:n järjestämä kayak dag, jossa näkee taas muita! Oon snäpissä jutskaillut myös kahden muun suomivaihtarin kanssa, että nähtäis joku viikonloppu vaikka Brysselissä. Hauska sinänsä, miten innolla sitä oottaa kaikkia pieniäki juttuja.
Ens viikolla toivottavasti saan paketin Suomesta, en enää tiedä ootanko eniten ruisleipää vai mun vilttiä saapuvaksi 😂😂
Ja mun on pakko sanoa, et mulle kuuluu hyvää. Oon tottunu jo käyttämään enkkua arkikielenä ja hostperheen tavat on tullu tutuksi tässä ajassa sen verran hyvin, että musta alkaa tuntua kodilta täällä Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa mun hostperheestä ja musta tuntuu jo, että oon osa tätä perhettä ja hostsisaruksetki on ottanut mut tosi hyvin mukaan kaikkiin juttuihin.
Viime viikolla oli ensimmäinen kouluviikko (kolmen kuukauden kesäloma oli muuten ihan jees) ja pakko kyllä sanoa, et koulu on toisaalta tosi erilainen ko Suomessa. Voisin kirjoitella enemmänki eroista Suomen ja Belgian välillä, mut koulusta tulisi niin paljon sanottavaa, että parempi jättää jotain myöhemmälle.
Mie käyn täällä katolista koulua, joka vastaa Suomen lukiota. Mie olen oman ikästen kanssa eli pääsin toivomalleni viimeiselle luokalle! Minun luokka on 6SETA, mikä tarkottaa siis secretariaat-talen (=secretary-languages). Minun koulu, niinko monet koulut täällä yleensäki, on vähän niinko ammattilukioita, koska täällä valitaan joku tietty linja, mitä opiskellaan. Minun luokka on siis kielipainotteinen, joten meillä on hollannin lisäksi englantia, saksaa ja ranskaa, joista viimeksimainittua mien tosin ymmärrettävistä syistä opiskele ollenkaan. 😂😂 Mut mun luokkalaiset puhuu tosi hyvin englantia ja oon saanu jo kavereitaki koulusta! Kieli on tosiaan haastavaa, mut siihenki tottuu ja pystyn jotakuinki seuraamaan tunneilla ja mun luokkalaiset kyllä kääntää ja selittää mulle asioita ko näyttää siltä, etten pysy mukana.
Meillä on tosi paljon projekteja ja vikan vuoden opiskelijat tekee tosi paljon koulua varten juttuja, mikä luo itellekki paineet onnistumisesta. Yritän osallistua parhaani mukaan mutta samalla olla ottamatta liikaa stressiä, varsinki ko ens vuonna Suomessa odottaa kummiski ylioppilaskirjoitukset. Oon suurimmaksi osaksi kuitenki ihan positiivisella mielellä, saa nähä mitä tuleman pitää ja edessä on kyllä tosi mielenkiintosia juttuja ja reissuja, niistä sitte lähempänä lisää! Parin viikon päästä mennään kummiski käymään Maastrichtissa hostisän työn takia, pääsen sen takia kiertämään kaupunkia heidän työporukan kanssa 😂😂
Koulun lisäksi ei ole paljoa mitään sen kummempia tässä tapahtunut, oon tutustunut uusiin ihmisiin ja saanu kavereita koulustakin. Muitten vaihtareitten kanssa ei ole ollut edes mahdollisuutta paljoa viettää aikaa, ko suurin osa asuu kauempana mut lauantaina on YFU:n järjestämä kayak dag, jossa näkee taas muita! Oon snäpissä jutskaillut myös kahden muun suomivaihtarin kanssa, että nähtäis joku viikonloppu vaikka Brysselissä. Hauska sinänsä, miten innolla sitä oottaa kaikkia pieniäki juttuja.
Ens viikolla toivottavasti saan paketin Suomesta, en enää tiedä ootanko eniten ruisleipää vai mun vilttiä saapuvaksi 😂😂
Sinun Viltti ei oo tulossa, kun se meni johonki lainaan vuodeksi, mutta Ria lupasi sulle lainaan omansa.
VastaaPoista