LÄKSIÄISET, LÄHTÖ ja ensimmäiset päivät Belgiassa
Täällä mie olen, hengissä ja perillä! Tänään on mun toinen päivä Belgiassa ja fiilis on kaikin puolin tosi hyvä. Eilen mua väsytti sen verran, etten millään olisi saanut mitään järkevää sanottua, joten jätin kirjoittamisen tälle päivälle.
Torstai ja perjantai kuluivat läksiäisten merkeissä. Ensin torstaina sanoin heipat sukulaisille ja perjantaina mun kaikki läheisimmät kaverit Kittilästä tulivat meille. Voin sanoa että jopa mie, joka olen tottunut siihen, että pöydässä on paljon porukkaa, oli vähän yllättynyt ja sanalla sanoen huvittunut kun meitä oli 15 ihmistä 7 hengen ruokapöydän ääressä syömässä kakkua. 😂😂 Olin kuitenkin tosi onnellinen ja edelleen kiitän kaikkia, jotka pääsivät paikalle. ❤️ Perjantai-ilta menikin sitten assarilla, jossa suurimmalle osalle sanoin, että ens kesänä nähhään! 🙊
Viimeisen päivän Suomessa mie vietin kotona, näin vielä muutamia sukulaisia ja viimeistelin pakkaamista viime tipassa. Matkalaukkuun jäi aika reilusti tyhjää tilaa, mutta painorajojen tullessa vastaan (siis oikeasti, 23kg on TODELLA vähän), jouduin jättää mm. kahdet kengät pois matkasta. Lopulta sain kuitekin laukut pakattua ja fiilis oli siltä osin helpottunut. Mulle lähtöä edeltävät tunnit oli kuitenkin tosi vaikeita ja sitä on vaikea kuvailla. Sain nukuttua pari tuntia, mutta herätys soi jo kahdelta yöllä, koska kolmelta oli pakko lähteä ajamaan Rovaniemeä kohti. Net jokka ei siis tiiä, mie asun Kittilässä eikä tuolta kotikentältä ihan lähteny lentoja aikasten maanantaiaamuna...
Kentälle minua tuli saattamaan äiti, minun sisko ja Miia ja toisella autolla Henkka, Emppu, Joni ja Milla. Automatka suju vielä aika hyvin mutta ko kentällä piti sanoa heipat nii kyllähän siinä itku tuli heti. Mie koitin mahollisimman äkkiä päästä turvatarkastuksesta, mutta heti ko pääsin portille niin tuli se tajuaminen että nyt ihan oikeasti, noita ihmisiä mien näe ennen ensi kesää. Tyväret oli tehny mulle ihanan vihkosen, josta löytyy kuva Instagramin puolelta. Siihen oli kirjoteltu kaikenlaista, ja voi jestas mie itkin ko lentokoneessa sitä aloin tarkemmin sellaamaan! Vissiin herätin lentoemäntien huomionki siinä ko net toi mulle servettejä 😂😂 onneksi toivat, ei olis tullu kyllä mithän siitäkään. Ennen Helsinkiin laskeutumista mie olin jo kyllä ihan hyvällä fiiliksellä ja pahin oli jo takanapäin.
Helsingissä kaikki meni hyvin, mutta just ko kone oli lähdössä kiitoradalle niin kapteeni kuuluttaa, että koneessa on joku sähkövika, jota korjatessa meni sellainen tunti. Tämän takia en ollutkaan ennen puolta päivää Brysselissä. Lento (2,5h) meni hyvin ja matkalaukkua hakiessa törmäsin toiseen YFU-vaihtariin, joka oli myös ollut Helsingin koneessa! Hostperhe löytyi helposti ja matka autolla Brysselistä Geetbetsiin kesti alle tunnin. Perhe on ollut tosi kiva ja ymmärtäväinen, kun mulla ei eilen ajatus ei varsinaisesti kulkenu niin hyvin ko vois toivoa. 🙈
Nyt ekat pari päivää on menny siis tosi hyvin. Tämä talo on tosi iso (kolme kerrosta) ja pihalla on kans paljon tillaa. Minun oma huone on ylimmässä kerroksessa ja seki on ihan valtavan kokonen! Mulla olis tosi paljon asiaa mistä vois kirjottaa, mutta mien nyt jaksa tämän enempää kirjotella. Täälä päässä kaikki on kuiten hyvin. 😊
Torstai ja perjantai kuluivat läksiäisten merkeissä. Ensin torstaina sanoin heipat sukulaisille ja perjantaina mun kaikki läheisimmät kaverit Kittilästä tulivat meille. Voin sanoa että jopa mie, joka olen tottunut siihen, että pöydässä on paljon porukkaa, oli vähän yllättynyt ja sanalla sanoen huvittunut kun meitä oli 15 ihmistä 7 hengen ruokapöydän ääressä syömässä kakkua. 😂😂 Olin kuitenkin tosi onnellinen ja edelleen kiitän kaikkia, jotka pääsivät paikalle. ❤️ Perjantai-ilta menikin sitten assarilla, jossa suurimmalle osalle sanoin, että ens kesänä nähhään! 🙊
Viimeisen päivän Suomessa mie vietin kotona, näin vielä muutamia sukulaisia ja viimeistelin pakkaamista viime tipassa. Matkalaukkuun jäi aika reilusti tyhjää tilaa, mutta painorajojen tullessa vastaan (siis oikeasti, 23kg on TODELLA vähän), jouduin jättää mm. kahdet kengät pois matkasta. Lopulta sain kuitekin laukut pakattua ja fiilis oli siltä osin helpottunut. Mulle lähtöä edeltävät tunnit oli kuitenkin tosi vaikeita ja sitä on vaikea kuvailla. Sain nukuttua pari tuntia, mutta herätys soi jo kahdelta yöllä, koska kolmelta oli pakko lähteä ajamaan Rovaniemeä kohti. Net jokka ei siis tiiä, mie asun Kittilässä eikä tuolta kotikentältä ihan lähteny lentoja aikasten maanantaiaamuna...
Kentälle minua tuli saattamaan äiti, minun sisko ja Miia ja toisella autolla Henkka, Emppu, Joni ja Milla. Automatka suju vielä aika hyvin mutta ko kentällä piti sanoa heipat nii kyllähän siinä itku tuli heti. Mie koitin mahollisimman äkkiä päästä turvatarkastuksesta, mutta heti ko pääsin portille niin tuli se tajuaminen että nyt ihan oikeasti, noita ihmisiä mien näe ennen ensi kesää. Tyväret oli tehny mulle ihanan vihkosen, josta löytyy kuva Instagramin puolelta. Siihen oli kirjoteltu kaikenlaista, ja voi jestas mie itkin ko lentokoneessa sitä aloin tarkemmin sellaamaan! Vissiin herätin lentoemäntien huomionki siinä ko net toi mulle servettejä 😂😂 onneksi toivat, ei olis tullu kyllä mithän siitäkään. Ennen Helsinkiin laskeutumista mie olin jo kyllä ihan hyvällä fiiliksellä ja pahin oli jo takanapäin.
Helsingissä kaikki meni hyvin, mutta just ko kone oli lähdössä kiitoradalle niin kapteeni kuuluttaa, että koneessa on joku sähkövika, jota korjatessa meni sellainen tunti. Tämän takia en ollutkaan ennen puolta päivää Brysselissä. Lento (2,5h) meni hyvin ja matkalaukkua hakiessa törmäsin toiseen YFU-vaihtariin, joka oli myös ollut Helsingin koneessa! Hostperhe löytyi helposti ja matka autolla Brysselistä Geetbetsiin kesti alle tunnin. Perhe on ollut tosi kiva ja ymmärtäväinen, kun mulla ei eilen ajatus ei varsinaisesti kulkenu niin hyvin ko vois toivoa. 🙈
Nyt ekat pari päivää on menny siis tosi hyvin. Tämä talo on tosi iso (kolme kerrosta) ja pihalla on kans paljon tillaa. Minun oma huone on ylimmässä kerroksessa ja seki on ihan valtavan kokonen! Mulla olis tosi paljon asiaa mistä vois kirjottaa, mutta mien nyt jaksa tämän enempää kirjotella. Täälä päässä kaikki on kuiten hyvin. 😊
❤❤❤ Mie tiiän että sie pärjäät. Itsestäni en oo ollenkaan niin varma.
VastaaPoista