Oman elämäni Nuuskamuikkunen

Täällä mie olen, hengissä ja perillä! Tänään on mun toinen päivä Belgiassa ja fiilis on kaikin puolin tosi hyvä. Eilen mua väsytti sen verran, etten millään olisi saanut mitään järkevää sanottua, joten jätin kirjoittamisen tälle päivälle. Torstai ja perjantai kuluivat läksiäisten merkeissä. Ensin torstaina sanoin heipat sukulaisille ja perjantaina mun kaikki läheisimmät kaverit Kittilästä tulivat meille. Voin sanoa että jopa mie, joka olen tottunut siihen, että pöydässä on paljon porukkaa, oli vähän yllättynyt ja sanalla sanoen huvittunut kun meitä oli 15 ihmistä 7 hengen ruokapöydän ääressä syömässä kakkua. 😂😂 Olin kuitenkin tosi onnellinen ja edelleen kiitän kaikkia, jotka pääsivät paikalle. ❤️ Perjantai-ilta menikin sitten assarilla, jossa suurimmalle osalle sanoin, että ens kesänä nähhään! 🙊 Viimeisen päivän Suomessa mie vietin kotona, näin vielä muutamia sukulaisia ja viimeistelin pakkaamista viime tipassa. Matkalaukkuun jäi aika reilusti tyhjää tilaa, mutta painorajojen tu

Tänään mulla on enää viisi päivää lähtöön. Viisi. Päivää. Lähtöön. Tai riippuu miten sen laskee, sillä viiden päivän päästä tähän aikaan olen jo Belgiassa. Enää kolme kokonaista päivää Suomessa. Ihan hullua. Vuosi sitten lähtö tuntui joltakin kaukaiselta asialta, ei edes todelta, vaan joltakin unelmalta. Odotin sitä älyttömän paljon ja koko vuoden mun elämä on enemmän tai vähemmän rakentunut vaihtovuoden ympärille, vaikken ole vielä edes kohdemaassa. Oon tämän takia tutustunut tosi moniin ihaniin ihmisiin, joita en välttämättä muuten olisi koskaan edes tavannut, eikä vuodessa ole ollut päivääkään, jolloin en olisi ajatellut pian koittavaa lähtöä. Fiilis on edelleen odottava ja itse lähtö ei mua sinänsä pelota oikeastaan: mun isäntäperhe vaikuttaa ihanalta ja vaihtovuosi on edelleen yksi suurimmista tavoitteista, jonka olen halunnut toteuttaa. Ja nyt mulla on enää päivien päässä lähtö Belgiaan. Positiivista fiilistä tasapainottaa hieman koko ajan vallitseva haikeus. Tekemistä on oll