Oman elämäni Nuuskamuikkunen

Tänä viikonloppuna olin ehkä maailman onnellisin ihminen! Mun hostperhe antoi mulle myöhäisenä joululahjana private wellness -lahjakortin meidän kylässä sijaitsevaan, öö, mikähän tuo nyt on suomeksi, joku hyvinvointijuttu? Kuitenki, siis vähän niinkuin spa, mut ei kuitenkaan. Eli siellä oli siis mm. uima-allas, hot tub, infrapunasauna ja SUOMALAINEN SAUNA! Siis mun reaktio ko saunassa oli Harvian kiuas ja lämpömittarit ja kaikki, ai jumpe, olin ikionnellinen!! Tuo lahjakortti oikeutti siis 2,5 tunnin private wellnessiin kahdelle ja ai että oli luksusta. Otin seuraksi sinne Luizan ja naurettiin etukäteen et nyt on totuudenhetki, miten brasilialainen selviää suomalaisessa saunassa. Eikä kyllä näyttäny olevan mitenkään tuskallinen kokemus, ko totesi vain et lämpötila 80 asteisessa saunassa tuntuu samalta kuin lämpötila luokkahuoneessa Porto Alegressa. Saunan jälkeen suunnattiin Brysseliin. Meidän oli tarkoitus tavata muutama muu vaihtari mukaanlukien Brysselissä asuva vaihtari, joka oli

Pari kuukautta on taas vierähtäny edellisestä kirjottelukerrasta. Tuntuu että hirveästi kerenny tapahtua taas, mutta en vain ikinä saa aikaseksi pistää ylös Nyt eletään siis tammikuun loppua 2019 ja puolivälissä vaihtoa ollaan, tai se puoliväli on jo ylitetty. En tiedä vaikuttiko tämä jotenki alitajuntaisesti minun olotilaan ko tuntuu, että hirveän vähän on aikaa jäljellä tehä niin paljon asioita.  Joulukuussa olin vähän stressaantunut koulun suhteen kun tuntuu, että opettajilla on hirveän suuret odotukset minua kohtaan. Tein siis ainoastaan kolme koetta eli englannin, saksan ja matematiikan, joista läpäisin vain Englannin kokeen hyvin arvosanoin. Noiden aineiden opettajat on kuitenki tosi ymmärtäväisiä minua kohtaan ja varsinkin saksan taso on täällä tosi paljon edellä mun omasta tasosta, joten tunnilla seuraaminen on välillä lievästi sanottuna haastavaa. En kuitenkaan hirveästi antanut painoa noille arvosanoille, mulle tärkeintä on se, et on hyvä olla.  Koeviikolla en siis