88 päivää lähtöön
(Teksti on kirjoitettu 22. toukokuuta)
Viime viikonloppuna oli YFU:n valmennus Virroilla kaikille lähteville vaihtareille. Paikalla meitä oli noin 140 nuorta ja lisäksi mahtavat vapaaehtoiset ja leirin järjestäjät. Ikinä ennen en varmasti ole parissa päivässä tutustunut noin moniin ihmisiin, vaikka edes suurinta osaa porukasta en ehtinyt edes moikata. 😄
Tapasin tuolla tosiaan myös muut Belgiaan lähtevät, meitä on siis yhteensä kolme. Oon siis ainoa joka flaaminkieliselle alueelle lähtee ja mun alustava lähtöpäivä on 19.8., jolloin hyvin suurella todennäköisyydellä lento lähtee kohti Brysseliä. Ennen lähtövalmennusta fiilis oli aika ristiriitainen, koska samaan aikaan kun muut valmistautuvat yo-kirjoituksiin ja tietävät valmistuvansa vuoden päästä mie en tiedä ensi vuodesta juuri mitään. Nyt kun pääsi juttelemaan jo palanneille tai ensi vuonna lähteville vaihtareille mun fiilis on ainakin paljon parempi kuin ennen valmennusta. Oli tosi helpottavaa puhua muille peloista ja huolista ja odotuksista, kun muut miettivät samoja asioita.
Valmennuksessa siis käytiin läpi kaikenlaisia vaihtovuoden kannalta hyödyllisiä asioita, alkaen ihan kommunikaatiosta ja itsensä ilmaisusta ja käytiinpä läpi myös mm. ohjelman sääntöjä ja vakuutusasioita. Leiribiisi meillä oli Suurlähettiläiden Kun tänään lähden, mikä sit soikin jatkuvasti ja koko ajan siellä ja yks tanssikin tuohon opeteltiin. Lisäksi meidät jaettiin kohdemaan mukaan ja meillä käsiteltiin sit erilaisia asioita siellä porukassa. Meidän ryhmä oli tyyliin Eurooppa 2 tai vastaava, meitä oli siis edustettuna Belgia, Italia, Ranska, Ruotsi ja Norja.
Viikonlopun jäljiltä on edelleen pieni univelka jäänyt, mentiin nimittäin yöjunalla Tampereelle perjantai-lauantaiyönä ja palattiin Lappiin sunnuntai-maanantaiyönä. Ottakaa makuupaikka jos mahdollista! En todellakaan voi suositella istumapaikoilla nukkumista...
Viimeinen koeviikko siis edessä, tai se on oikeastaan alkanut jo. Ensi viikolla on viimeinen kouluviikko ja päättärit huipentaa tämän lukuvuoden. Lähes tasan tarkkaan vuosi sitten laitoin hakupaperit YFU:lle menemään ja silloin tuntui, ettei lähtöpäivä koskaan koittaisi. En pystynyt kuvittelemaan itseäni tähän päivään, vuoden päähän, enkä pysty nytkään kuvittelemaan itseäni edes kolmen kuukauden päähän lähtemään kotoa.
Viime viikonloppuna oli YFU:n valmennus Virroilla kaikille lähteville vaihtareille. Paikalla meitä oli noin 140 nuorta ja lisäksi mahtavat vapaaehtoiset ja leirin järjestäjät. Ikinä ennen en varmasti ole parissa päivässä tutustunut noin moniin ihmisiin, vaikka edes suurinta osaa porukasta en ehtinyt edes moikata. 😄
Tapasin tuolla tosiaan myös muut Belgiaan lähtevät, meitä on siis yhteensä kolme. Oon siis ainoa joka flaaminkieliselle alueelle lähtee ja mun alustava lähtöpäivä on 19.8., jolloin hyvin suurella todennäköisyydellä lento lähtee kohti Brysseliä. Ennen lähtövalmennusta fiilis oli aika ristiriitainen, koska samaan aikaan kun muut valmistautuvat yo-kirjoituksiin ja tietävät valmistuvansa vuoden päästä mie en tiedä ensi vuodesta juuri mitään. Nyt kun pääsi juttelemaan jo palanneille tai ensi vuonna lähteville vaihtareille mun fiilis on ainakin paljon parempi kuin ennen valmennusta. Oli tosi helpottavaa puhua muille peloista ja huolista ja odotuksista, kun muut miettivät samoja asioita.
Valmennuksessa siis käytiin läpi kaikenlaisia vaihtovuoden kannalta hyödyllisiä asioita, alkaen ihan kommunikaatiosta ja itsensä ilmaisusta ja käytiinpä läpi myös mm. ohjelman sääntöjä ja vakuutusasioita. Leiribiisi meillä oli Suurlähettiläiden Kun tänään lähden, mikä sit soikin jatkuvasti ja koko ajan siellä ja yks tanssikin tuohon opeteltiin. Lisäksi meidät jaettiin kohdemaan mukaan ja meillä käsiteltiin sit erilaisia asioita siellä porukassa. Meidän ryhmä oli tyyliin Eurooppa 2 tai vastaava, meitä oli siis edustettuna Belgia, Italia, Ranska, Ruotsi ja Norja.
Viikonlopun jäljiltä on edelleen pieni univelka jäänyt, mentiin nimittäin yöjunalla Tampereelle perjantai-lauantaiyönä ja palattiin Lappiin sunnuntai-maanantaiyönä. Ottakaa makuupaikka jos mahdollista! En todellakaan voi suositella istumapaikoilla nukkumista...
Viimeinen koeviikko siis edessä, tai se on oikeastaan alkanut jo. Ensi viikolla on viimeinen kouluviikko ja päättärit huipentaa tämän lukuvuoden. Lähes tasan tarkkaan vuosi sitten laitoin hakupaperit YFU:lle menemään ja silloin tuntui, ettei lähtöpäivä koskaan koittaisi. En pystynyt kuvittelemaan itseäni tähän päivään, vuoden päähän, enkä pysty nytkään kuvittelemaan itseäni edes kolmen kuukauden päähän lähtemään kotoa.
Kommentit
Lähetä kommentti